Pages

8/31/2014

This is the part when I say I don't want it, I'm stronger than I've been before!




Elokuun alun ja heinäkuun lopun blogi hiljaisuus johtui puhtaasti siitä, että oli ihan liikaa töitä ja henkistä stressiä. Stressi ei ollut edes itse aiheutettua ja tällä hetkellä raivostuttaa, että olen uhrannut monta viikkoa sellaisen ihmisen ajatteluun. Pitäisi aina olla ymmärtämässä ja iloinen, mutta hiukan vaikeaa jos saa näinkin kylmää kyytiä!

Uskomatonta miten ihminen voi olla vahva ja jokainen vastoinkäyminen vain vahvistaa! Alan olla jo varmaan sydänsurujen ammattilainen kun aina tulee kylmää kyytiä joka suunnasta. Missä se unelma mies luuraa joka kantaa alttarille? Se joka saa sydämeen hakkaamaan ja polvet notkahtamaan? Tuntuu, että yksikään mies tällä planeetalla ei ole halukas sitoutumaan yhteen naiseen. Pelätään lähteä yrittämään ja näyttämään tunteita. Pienikin töyssy matkassa niin sitä ollaan heti perääntymässä vaikka mahdollinen nainen voisi olla sulle se kaikkein parhain? Kuten vanha sanonta sanoo yrittänyttä ei laiteta, mutta ilmassa on yrityksen puutetta.


Eikä tällä kertaa ole kiinni iästä, sillä oli sitten mies vanhempi tai nuorempi niin sama jänis se kummankin housuissa asuu. Se pelkuruuden jänis joka estää puhumasta totta, koska pelkää toisen mielipahaa. Parempi se on kuulla totuus kuin sitten jäädä kiinni rysän päältä livenä tai nettikuvissa. Enemmän se mielipahaa aiheuttaa kun tajuat olleessi täysi idiootti kun olet taas antanut kaikkesi, mutta toiselle kaikki on ollut pelkkää huvia.
Ei uskalleta heittäytyä ja keksitään mitä naurettavampia tekosyitä miksi ei vaan voi panostaa asioihin ja miksi tapaamisia on puolessa vuodessa vain muutama. Nyt monelle tulee sanat suuhun, että miksi katsella tuollaista touhua niin pitkään? Vastaus tulee kysymyksen muodossa. Oletteko koskaan olleet niin rakastuneita, että uskotte vain kaiken muuttuvan paremmaksi ettekä nää tilanteen toivottomuutta? Niin, sitähän minäkin. En kyllä koskaan kuvitellut kuuluvani niiden tunnehullujen joukkoon, jotka odottelevat miehen muuttuvan.


Mistä huomaat, että tilanne on naurettavan toivoton? Tässä nyt muutama suuntaa antava seikka. Jos muutamakin täsmää omaan tilanteeseesi, juokse. Pliis, juokse ja lujaa!
1. Mies pistää kaiken muun (työt ja kaverit) näkemisesi edelle ja tollona odottelet kaikki viikonloput, että soittaispa tai laittaispa se viestiä. Siellä se juoksee kavereiden kanssa bileissä, mutta sille ei ole tullut pieneen mieleenkään pyytää sua mukaan? Miksiköhän, ehkä siksi, että se haluaa salata suhteen muilta.
2. Mies ottaa suhun yhteyttä vaan kännissä ja kun huomaa, että sen ote susta on lipsumassa. Koita nyt perhana riuhtaista itsesi irti. Äläkä kuuntele sen yöllisiä humaltuneita rakkauden tunnustuksia, koska selvinpäin et saa siitä irti pienintäkään tunnetta irti.
3. Et ole tavannut miehen kavereita yhtäkään ja silloin kun kerran puolessa vuodessa näätte niin hengaatte neljän seinän sisällä visusti ettei vaan kukaan mahdollisesti nää sua sen seurassa. Olisi äärettömän noloa jos miehen kaverit sais tietää, että se onkin ollut koko ajan parisuhteessa josta se on ihan vahingossa unohtanut kertoa kellekkään.
4. Se jatkuva puhelimen räpläys. Epäilyttävää? Kyllä.
5. Ne epäilyttävät kuvat somessa joissa tapahtuu sellasia mitkä ei kuulu parisuhteessa oleville. Vaikka kuinka mies koittaisi kuitata touhua "se oli läppää" lausahduksella, älä kuuntele vaan näytä kylmästi ovea. Allekirjoittanut ei näyttänyt ovea ja kärsi seuraamukset, olkaa siis te muut viisaampia.


All pics; www.weheartit.com

Kirjoitin tämän jutun jäätävä itkuhuutonauru päällä, että ihan naamaa särkee nauraminen. On jotenkin helpottavaa huomata miten näin jälkeenpäin sitä vaan nauraa kaikelle terveellä tavalla, vaikka teksti saattaa monen silmään vaikuttaa katkeralta. Olen lähinnä onnellinen, että olen tunteellisesti irti tuollaisesta. Tästä voin vain kiittää kyseistä ihmistä, koska omalla käytöksellään on saanut työnnettyä mut pois elämästään!
Olkaa naiset vahvoja ja älkää katselko tuollaista tai minkäänlaista pelleilyä. Voin luvata, että vielä tulee se ihminen joka kerta heitolla räjäyttää koko potin ja palaset liimautuu paikoilleen. Ette edes muista enää, että mitä sydänsurut ovat.

Kaikesta kurasta huolimatta jaksan uskoa, että se oikea vielä tulee ja vie mukanaan. Maailma olisi aika kylmä paikka jos kaikki lopettais rakkauteen uskomisen pienen kompastumisen jälkeen! Pitää vaan kovasti uskoa tulevaan, parempaa on tulossa..

8/27/2014

Instaweeks - 33 & 34



1. Viimeisiä päiviä töissä ennen kolmen viikon kesälomaa. Nyt olenkin käyttänyt lomista jo kaksi viikkoa ja koulu alkaa viikon päästä. Pientä panikointia ja syysmasennusta ilmassa..
2. Lauantaina oltiin viettämässä porukalla E:n läksiäisiä Hämeenpuistossa. Jouluun asti Tampereen Sankareista puuttuu yksi jäsen, toivottavasti pärjätään kahden sankarin voimin!




3. Toinen kerta tänä kesänä Särkänniemessä. Tälläkin kertaa jätin käymättä ne kolme pyörivintä laitetta. Vähän nössöä varmasti jonkun mielestä, mutta parempi voida hyvin kun oksennella pitkin huvipuistoa. Pakko myöntää, että kesäkuussa Särkänniemessä oli kivempaa kuin nyt. Ilma oli ensimmäisellä reissulla aurinkoinen, lämmin ja seura oli hmm.. No sanotaan, että viihdyin paremmin.
4. Loma alkoi tavallaan hyvin, mutta heti maanantaina tuli sellainen takaisku, että pakkasin auton ja pakenin iskän luokse Lahteen. Sain hyvin omaa aikaa ja rauhaa ajatella asioita. Haavojen parantumista edisti hyvä huolenpito ja ruoka.





5. Ajelin Lahteen Hollolan kautta ja vanhan amikseni ohi. Huh, tuli kyllä nostagliset fiilikset kun katselin koulua ja sen vieressä asuntolaa. Tuolla opiskelin opiskelin yksilöllisen pukeutumisen artesaaniksi ja valmistuin viisi vuotta sitten. Miten aika voikaan kulua näin nopeasti? Paljon on tapahtunut viiden vuoden aikana, mutta silti tuntuu etten ole edennyt elämässä pitkällekään.
6. Pidennetty viikonloppu Lahdessa sai karmean käänteen perjantaina kun migreenikohtaus pakotti tiputukseen. Tottakai juuri silloin kun jätän lääkkeet kotiin niin se iskee ja kovaa. Mulla ei ole ollut migreeniä varmaan kahteen vuoteen ja nyt se tulee? Syytän maanantaina saatua järkytystä tästä. Olin koko viikon ollut surullinen, ahdistunut ja jännittynyt, joka sitten laukaisi tämän. Sain hyvää ja nopeaa hoitoa keskussairaalassa, kiitokset siitä!




7. Hymy palasi odotettua nopeammin, kun sain kutsun ajelulle. Olin toki valtavan innoissani, koska se oli mulle ensimmäinen kerta moottoripyörän kyydissä. Nyt istun kyydissä jo kuin vanha tekijä ja kova hinku olisi opetella itsekin ajamaan! Hyvä kuski niin ei pelottanut kyydissä, vaikka saatoin muutaman kerran iskeä kynnet kylkeen..
8. Kenties tuleva hurjastelija ja tietysti viimeisen päälle tyylikkäänä kyydissä. Oli kyllä sanoinkuvaamattoman upeaa kyytiä ja seuraa.

8/25/2014

Travelling again, destination Sicily!

Pic; www.weheartit.com

Taas on lennot varattuna ja syyskuussa lähdetään perheen voimin Sisiliaan mummolaan! Oon super innoissani ja oon eilisestä saakka pomppinut pitkin kämpän seiniä. Varasin lennot rantapallon äkkilähtöjen kautta ehkä naurettavan halpaan hintaan! Olen jo vuosia suunnitellut matkaa mummolaan ja nyt se vihdoin toteutuu. Laukun raahasin jo varastosta vaikka reissuun on vielä kuukauden päivät! Tällä kertaa ei tarvitse sen suurempia valmisteluita tehdä, koska viime reissun jäljiltä on kaikki valmiina.

Viime kerrasta on vierähtänyt jo viisi vuotta ja tällä kertaa matka tulee olemaan erilaisempi kuin koskaan ennen. Vähän jännittää lähteä, sillä perhe on yhdellä pienentynyt viime kerrasta. Äiti oli reissuilla aina tuki ja turva, se rauhoittava osapuoli kun kaikki muut vauhkoavat ruokapöydän ympärillä. Iltaisin istuttiin parvekkeella nauramassa ja syömässä herkkuja. Olo on kuin palaisi kotiin, mutta samalla pelkään sitä suunnatonta ikävää. Tai sitten matkalla pääsen tasoihin menneisyyden ja menetyksen tuskan kanssa, kenties sillä on parantava vaikutus. Sen näkee sitten. Uskoisin, että tällä kertaa minä olen se rauhallisin tapaus, vaikka tätä tuskin kukaan uskoisi. Voin jo kuvitella isän ja siskon meuhkaamisen, mutta loppupeleissä minä hoidan rauhallisesti asiat järjen kanssa. Jotain hyvää on iän myötä minuunkin tarttunut, kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Siitä kiitos äidille ja loistavalle kasvatukselle.

Vähemmän aikaa blogia seuranneille tiedoksi, että olen syntynyt Sisiliassa ja elänyt vain muutamat ensimmäiset kuukauteni siellä. Lapsena käytiin siellä lähes joka kesä, mutta nyt koulujen ja töiden takia on käyty paljon harvemmin. Mulla on joku voimakas henkinen side tuohon paikkaan ja kaipaan sinne usein.


Pic; www.weheartit.com

Lento lähtee Helsinki-Vantaalta iltapäivällä neljän aikoihin ja on Cataniassa seitsemän aikaan sikäläistä aikaa. Matka on Aurinkomatkoilta ja lentoyhtiönä toimii kotimainen Finnair. Ainakin on hyvä ja turvallinen olo, ei ole kuin positiivista sanomista Finnairista. Yhden ison plussan voin antaa ruoista. Finnairin sivuilla on mahdollista muokata lentojen ruokia itselleen sopiviksi ilman lisämaksua. Varasin meno sekä paluulennoille gluteenittoman aterian. Viimeksi Kyproksen lennoilla sain oikein maittavat gluteenittomat ruoat, ei mitään valittamista!
Toisinaan kannattaa tsekata äkkilähdöt, sillä en olisi tätäkään reissua löytänyt. Jos vaan on joustavat aikataulut niin äkkilähdöillä säästää pitkän pennin.

Viimeisimmän tiedon mukaan siskokin on lähdössä ja ehkä myös eno. Vielä kun saataisiin mamma innostumaan!